Washington jätti todella positiivisen vaikutuksen. Kaupunki oli siisti, metro oli nykyaikaisen oloinen (avattu 1976), talot kaksi-neljäkerroksisia ja paljon vihreää. Hotelliamme lähinnä oli Merro-ruokakauppa, josta raahasin melkein 10 litraa vettä ja 5 litraa mehua, koska oli niin kuuma koko ajan.
Kävin katsomassa Pentagonin ja sen parkkipaikalla meinasi taju mennä. Kuvassa paikallinen Metteorologi antamassa kuumuusvaroitusta.
Kuumuuden takia kuva on ylösalaisin.
Kun metrosta nousee ylös, on aina jännittävää mitä eteen putkahtaa. Dupontin aseman eskalaattorista aukesi hauska näkymä taivaalle. Mietin miten talvella homma hoidetaan, kun lunta saattaa tulla urakalla ja taivaalle on tuollainen aukko.
Sorruin ostamaan myös paketin ruotsalaisia Annan piparkakkuja, kun ne on vaan niin hyviä. Niin ja Pentagon on Usan puolustusministeriön keskus ja maailman suurin toimistorakennus, valmistunut 1943, sinne pääsee metrolla ihan viereen. Luulin rakennusta mustaksi, mutta sehän olikin hiekanvärinen kuten muutkin valtion laitokset. Syyskuussa 2001 yksi terroristien kone osui siihen ja tämän takia paikalla on tietysti muistomerkki. En ensin tajunnut sen ideaa ollenkaan. Sitten huomasin että jokaisen "penkin" päässä oli nimi ja että penkit eivät olleetkaan hujan hajan vaan uhrien syntymävuosien mukaisessa järjestyksessä. Vuonna 1995 syntyneitä ei ollut yhtään, 1992 syntyneitä ja 1990 jo löytyi. 1965 syntyneitä oli 2 ja 1964 syntyneitä muistaakseni 5.
Pentagonista oli kuvauskielto, joten otin siitä vain muutaman kuvan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti