Iltapäivällä koitti ensimmäinen pitempi, 1250 km:n junamatka Washingtonista Chicagoon. Washingtonissakin meidät bordattiin kuten lentokoneeseen. Lähtö oli neljältä iltapäivällä ja perillä piti olla 08.45 seuraavana aamuna. Oikeasti olimme lopulta kolme tuntia myöhässä ja kun ottaa huomioon vielä tunnin aikaeron, niin aikaa kului 21 tuntia. Keskinopeudeksi tulee siten 59 km tunnissa, tulee mieleen matka armeijassa Rovajärven ampumaleirille. Mutta toisaalta mehän olemme lomalla ja aikaahan meillä on.
Olimme varanneet kahden hengen roometen, joka on päivällä vastakkaisistuttava loosi omalla liukuovella ja yöllä kaksikerroksinen nukkumapaikka. Rata oki tosi kuoppainen ja varnaan senkin takia matka kesti niin kauan. Sain joululahjaksi Polar Loop-aktiivisuusrannekkeen, joka mittaa mm. nukuttua yöunta. Junayöltä tulos oli puhdas nolla minuuttia. Oikeasti nukuin jollakin tavalla ehkä 2 tuntia, mutta kuoppaisen kyydin takia ranneke ei noteerannut sitä. Maisemista voisi sanoa "puskaa" ja pikku kyliä, laitan muutaman räpsyn tähän. Aika vaatimattoman näköisiä kämppiä suurin osa.
Lipun hintaan kuului myös illallinen ja aamiainen. Illallisella petyimme, kun emme saaneet seuraa koska saavuimme viimeisenä. Kana ja juustokakku olivat ok. Aamulla koska ei nukuttanut olimme einestämässä jo klo 6, kuten monet muutkin.
Laskin huvikseni vastaantulleista junista vaunujen määrää, ja pisimmässä oli yli 100 tavaravaunua.
Chicagoon tullessamme vetäisimme voileivät asemalla ennen kuin aloitimme hop on hop off-bussipysäkin etsinnän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti